Sivut

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kotiäidin tylsät vaatteet

Nykyään kun olen ainoastaan kotiäitinä, niin omaan ulkonäköön ei aina jaksa panostaa niin kauheasti. Lähes joka päivä meikkaan ja aina teen hiuksille jotain. Nyt on sen verran pitkät hiukset, että ne näyttää ihan kivoilta kiinni. Tuntuu vaan, että inspiraatio on hukassa! Aina se on se sama hätäponnari, tai hätänuttura. Joskus jaksan panostaa hieman enemmän ja suoristan tai laitan lettiä etuhiuksiin. Mikään ei kuitenkaan tunnu niin kivalta. Ammatiltani oon siis kampaaja. Kouluaikana inspiraatiota tulvi joka suunnasta! Aina oli uusia ideoita miten laittaa hiuksia tai värjätä niitä. Meikkauksen suhteen oli sama juttu, silloin teki mieli panostaa. Työpaikalla myös oli kiva ottaa asiakkaita vastaan sen näköisenä, ettei ole suoraa sängystä noussut.
Vaatteiden suhteen on käynyt sama juttu. Ennen pukeuduin mielestäni paljon paremmin ja erilaisemmin. Nykyään jalkaan eksyy aina jommat kummat niistä lempihousuista, joita on tullut sen verran käytettyä, että takapuoleen on kulunut jo reiät. Paidatkin on supertylsiä! Kengistä jalkaan eksyy aina ne samat maiharit, tai sitten uudet kirppilöydöt, ihanat kulahtaneet ruskeat saappaat.
Kun lähden ostoksille, en osaa edes enää etsiä niitä mielenkiintoisia vaatteita, aina kassalle eksyy sitä samaa perusvaatetta, ei koskaan mitään erilaista. Luulisin tämän johtuvan ainoastaan siitä, että vietetään liikaa aikaa kotona tai samoissa piireissä, eikä inspiraatiota löydy enää samalla tavalla.


Tänään keksin väkertää hiuksia eritavalla, olipa kiva fiilis koko päivän! 
Lähdettiin päiväunien jälkeen Lilliksen isomumman luo, siellä oli myös 2-vuotias tyttö, joka on Lilliksen isän serkku. Tytöt leikki keskenään ja se oli niin suloista. Yhdessä kiikuttiin nojatuolilla, tanssittiin, rakenneltiin legoilla ja syötiin maissinaksuja vierekkäin ja katsottiin piirrettyjä. <3
Ihana nähdä miten Lillis koko ajan kasvaa ja kehittyy. Lähes joka päivä tulee uusia sanoja ja uusia hassuja juttuja.



Sanoin, etten laittaisi kuvia Lilliksestä tänne. Tämän kuitenkin halusin jakaa. Eilen kun herättiin päiväunilta, laitettiin huonot vaatteet päälle ja maalailtiin sormiväreillä. Edellisestä kerrasta on hurjan pitkä aika, eikä Lillis silloin vielä tajunnut sormivärien ideaa. Lopputuloksena oli neljä ihanaa taideteosta ja sottainen tyttö.. Onneksi oltiin vaihdettu huonot vaatteet ja loput lähti sitten pesussa. Kuten huomaatte, sai kasvotkin aivan ihanan maalauksen! Syöttötuoli kärsi hieman, koska se ''imaisi'' värit itseensä, mutta eihän se haittaa! Nyt meillä on söpö uniikki syöttötuoli, millaista kenelläkään muulla ei ole! Luulisi ruoankin maistuvan nyt paremmin. 

Tästä kuvasta näkee myös miten ihanat hiukset Lilliksellä on. Tykkään laittaa niitä aina jollain tavalla ja oikeastaan ikinä ei lähdetä kotoa ilman jonkunlaista pinniä tai pompulaa. Minun onnekseni ne saa olla päässä, ainakin siihen asti, kunnes neiti ne huomaa esimerkiksi peilin kautta. 



Minä kipitän suihkuun, että pääsen joskus tästä syväjäästä ja sitten jatkan iltaani näiden parissa.
Oikein hyvää yötä kaikille<3

4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä niin tuttua, ei vaan jaksa kiinnostua enää omasta ulkonäöstään samalla tavalla. Kuulunee nyt tähän elämänvaiheeseen, eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan kuitenkin terveydestään huolehtii. Alkuhuuman jälkeen täytyy huolehtia omasta hygieniastaan, ravinnostaan ja edes jonkinlaisesta normaalista arkirytmistä. Silloin ihan vastasyntyneen kanssahan, esikoisen aikaan kävi helposti niin, että päivän eka ruoka syötiin joskus iltapäivällä ja sekin oli keksi, hampaat jäi pesemättä ja yöpuvussa tuli hilluttua monta päivää putkeen. Kaikki aivotoiminta kului uudesta tilanteesta selviämiseen. Onneksi se ei kestänyt kuin parisen viikkoa ja sen jälkeen on sentään perusasiat pysyneet hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta kaikki mitä kirjoitit! Musta vaan tuntuu, että meillä tais kestää tuo ''alkukooma'' vähän pidempään koliikin takia. Hyvä kun suihkussa jaksoi käydä ja tosiaan se ruokailu oli jotain ihan kamalaa. Toivon että meillä olis tämän toisen lapsen kanssa helpompaa ja pysyis jonkunlainen rytmi. Ehkä itsekin muistaa syödä säännöllisemmin kun on alle 2v, jonka pitää myös ruokailla tietyin väliajoin. :)

      Poista
  2. Mä oon kans parturi-kampaaja :) Työkseni en oo kyllä sen alan hommia koulun jälkeen tehny, kavereitten ja sukulaisten hiuksia vaan leikkaillu, värjäilly ja tehny kampauksia.

    Kotiäitinä myöskin kun oon niin sekanen söherönuttura on valitettavasti yleisin arkipäivän kampaus! :D nyt mulle on iskeny hirvee hinku tehä kampauksia, tekis mieli kaivaa harjotuspää kaapista ja alkaa väsään jotain ihania kunnon nuttura kampauksia. ehkä joku päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että siellä joku muukin kampaaja ruudun takana. Mä luulen, että en myöskään enää tolla alalla jatka. Mutta onneksi taidot pysyy yllä kavereiden ja sukulaisten hiuksia laittaessa. :)
      Oi ei, mulle ei oo tollasta inspiraatiota vielä kertaakaan iskenyt kotonaoloaikana. On kyllä kieltämättä ikävä tuota tunnetta! :D

      Poista