Neuvolakuulumisia RV22

Meidän piti tänään herätä aikaisin (8.30), koska mulla oli neuvola. Tavallisesti nukutaan sinne yhdeksään asti ja joskus jopa myöhempään. Mun on nyt ollut tosi vaikea päästä aamulla sängystä ylös ja tekisi mieli vetää peitto korviin ja painaa silmät kiinni, kun pikkuneiti iloisenaa höpöttää ja kipittää jo pitkin makuuhuonetta. Valitettavasti se ei kuitenkaan onnistu, koska tämä herätyskello ei tunne käsitettä torkku!

9.45 oli mun aika ja vähän ennen sitä oltiin neuvolassa. Lillis tykkää käydä siellä, koska saa leikkiä niillä kaikilla kivoilla leluilla. Lillis on onneksi niin reipas ja rauhallinen tyttö, että hänet voi ilomielin ottaa mukaan neuvolakäynneille. Viimeksi meillä oli mukana sateenvarjorattaat, että neiti sai istua siellä sen aikaa, kun kunnellaan vauvan sydänäänet. Tällä kertaa rattaat oli jääneet siskon autoon, joten Lillis istui siinä pedillä mun vieressä kun mittailtiin ja kunneltiin sydänääniä. Lopuksi neiti kävi vielä itse makaamaan pedille, kun mä jo nousin ylös. 

Kuten alussa jo mainitsin olevani väsynyt varsinki aamuisin, syyksi ilmeni yllättävästi tippunut hemoglobiini. Viimeksi se oli 126 ja nyt kuukauden kuluttua ainoastaan 105. Sain mukaan kolme levyllistä rautatabletteja, joita otan tästä lähtien yhden päivässä ja ensi kerralla katsotaan, jos olisi arvot nousseet. Vertailen tässä Lilliksen aikaiseen neuvolakorttiin, niin mulla ei oo missään vaiheessa ollut silloin noin matala hemoglobiini. 

Jännitin puntarille menoa aivan kamalasti! Lillistä odottaessa painoa tuli ihan liikaa ja nyt pelkään samaa. Kaikenlisäksi herkut on nyt maistuneet ihan liiankin hyvin. Huokaisin helpotuksesta, kun huomasin, että paino olikin vähemmän mitä olin ajatellut. Sitä on tähän mennessä tullut 4kg koko raskauden aikana ja viikkoja on nyt 22+2. Lilliksen aikana painoin tässä vaiheessa jo 6kg enemmän mitä nyt tällä hetkellä!!! 

Sitten kuunneltiin sydänäänet ja vauva oli tosi vilkkaalla tuulella. Luulisi, että silloin sydänäänet olisivat korkeat, mutta ne olivat ainoastaan 145. Samalla mitattiin kohdunpohjan korkeus, joka näytti 21cm. Miljan aikana tämä mitta on ollut 22,5cm näillä viikoilla. Musta tuntuu, että vatsa olis nyt kasvanut ihan hurjasti, mutta ei se kuitenkaan taida olla yhtä suuri, kuin viimeksi. 

Kaikki siis oli neuvolassa ihan hyvin ja nyt sain Kelaan todistuksen, että voin hakea äitiyspäivärahaa. Hui kauhistus miten nopeasti tämä aika menee! Joka kerta pakko päivitellä tätä asiaa, mutta niin se vaan on. Seuraava käynti onkin lääkärineuvola ja aika on kuukauden kuluttua, silti tuntuu, että se tulee jo ihan pian. Ensimmäisen raskauden aikana neuvolakäyntejä odotti ihan eritavalla, kuin toisen raskauden. Silloin oli innoissaan ja odotti, mutta nyt neuvolaa ei tahdo edes muistaa ja menee sekaisin, onko oma vai lapsen neuvola. 

Pian alkaakin jo neuvola-ajat olemaan kahden viikon välein. Terkkari kertoi, että muutoksia on tullut sen verran, että suosituksena olisi rv36 jälkeen käydä edelleen neuvolassa kahden viikon välein. Tämä tietenkin arvioidaan äidin voinnin mukaan. Ennen käytiin rv36 jälkeen kerran viikossa neuvolassa ja se tuntui ainakin ihan hyvältä silloin esikoisen kohdalla, kun oli kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Katsotaan sitten, käydäänkö me neuvolassa viikon vai kahden välein, kun sen aika koittaa. 

Neuvolan jälkeen mentiin hetkeksi leikkimään mun tädin luo. Siellä olikin odottamassa neiti 3v, sekä mun kummityttöni, hän juuri täytti yhden kokonaisen vuoden! Muistan vieläkin päivän, kun kävin häntä ensimmäisen kerran katsomassa. Ihana pakkaus.<3

Kuvasta huomaa, että täällä ainakin on varsin kurja sää ja pihalla sataa tällä hetkellä vettä ihan kaatamalla, me taidetaan jäädä suosiolla sisälle koko päiväksi. Keksitään sitten jotain kivaa ja uutta touhua. Siinä myös mun ihanat sopivasti kulahtaneet saappaat. Mä niin rakastan siitä ja ne on täydelliset! En tiedä miksi kuvassa näyttää siltä, kuin niissä olisi kuoppia.. No ei kuitenkaan ole. 

Pirteää keskiviikkoa teille! Mä lähden vielä keittelemään teetä sadesään kunniaksi, ennen kuin Lillis herää päiväuniltaan.