Sivut

tiistai 12. marraskuuta 2013

Hei hei tutti!

Nyt se on tapahtunut. Meillä luovuttiin tutista melkein kaksi viikkoa sitten. Olin harkinnut tutista luopumista hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta se tapahtuikin paljon aiemmin mitä olin ajatellut. Milja heräili yöllä jatkuvasti ja rauhoittui vasta kun sai tutin suuhun.

Tutista vieroittaminen oli meillä tosi helppoa! Mä olin jo kuvitellut, että Milja huutaa yöt läpeensä, eikä kukaan saa nukkua. Samalla jätettiin pois myös tuttipullo, ettei siitä vain olisi tullut tutin korvike. Kaikki kävi vähän hassusti. Oltiin neuvolassa Miljan kanssa ja terkkarin kanssa keskusteltiin mun suunnitelmista jättää tutti pois ja terkkari myös oli sitä mieltä, että tutti täytyy jättää hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, tai sitten paljon syntymän jälkeen. Sinä iltana, kun oltiin neuvolassa oltu, oli tutti mennyt hukkaan. Sitä ei löytynyt pikaisella etsimisellä mistään ja ajattelin, että nyt mennään sitten nukkumaan ilman tuttia.

Ensimmäinen nukahataminen kesti aika kauan, muistaakseni yli 30 minuuttia. Milja yritti syödä mun kättä ja itkeskeli aika paljon. Yöllä heräsi noin viisi kertaa, mutta ei sen kummemmin itkeskellyt. Päiväunille meno kesti myös seuraavana päivänä kauan. Toinen yö sujui vähän paremmin, nukahtamiseen meni noin 20 minuuttia ja itkeskelyä oli vähemmän, yöllä Milja heräsin muutaman kerran. Päiväunet oli taas seuraavana päivänä vähän hankalat. Kolmas yö sujui jo tosi hyvin, nukahtamiseen meni noin 5-10 minuuttia, eikä itkeskelyä ollut lainkaan. Yöllä ei myöskään enää heräilty. Päiväunille meno alkoi myös sujua paremmin.

Pari yötä meni vähän huonommin, mutta sitten helpotti. Ja mä tosiaankin luulin, että joudutaan koko perhe valvoa, kun tutti jää pois, mutta kaikki meni niin paljon paremmin kuin olin ajatellut. Kaikenkaikkiaan yöt on parantuneet huimasti! Milja ei enää heräile öisin ja jos herää, niin rauhoittuu nopeasti ilman tuttia. Riittää kosketus kädelle tai poskelle, joskus ei tarvi sitäkään vaan nukahtaa ja rauhoittuu itsekseen uudelleen.

Oon niin onnellinen kun sain itteeni niskasta kiinni tämän asian kanssa! Olis pitänyt jo aiemmin, mutta jotenkin olin pelännyt sitä, miten paljon itkua ja valvomista se aiheuttaa. Seuraava homma olis sitten saada Milja omaan huoneeseen, tai edes omaan sänkyyn! Milja vihaa pinnasänkyä ja alkaa heti hirveä huuto jos joutuu sinne. ''Isojen tyttöjen sängyssä'' nukkuminen onnistuu paljon paremmin, kun sieltä pääsee itse pois. Meillä onkin nyt harkinnassa siirretäänkö isompi sänky meidän huoneeseen ja Milja nukkuu siellä, eli Helmikuussa meillä olisi 4 nukkujaa ja kolme sänkyä makkarissa. Vai sitten, että Milja nukkuu omassa huoneessa, omassa sängyssä. Musta tuntuu jotenkin pahalta laittaa Milja omaan huoneeseen ihan yksin nukkumaan, vielä kun vauva pääsee meidän huoneeseen.  Järjellä ajateltuna se olisi kuitenkin oikea vaihtoehto, Milja ei heräisi ainakaan öisin vauvan itkuun. Tunteet kuitenkin on toista mieltä. Olisiko oma huone kuitenkin se parempi ratkaisu tässä tilanteessa ja venytänkö tätäkin projektia ainoastaan sen takia, että musta tuntuu pahalta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti